Neiti Huomionkipeä

Almaa ärsyttää, kun äiti ja iskä juttelee kahdestaan tai istuu koneilla, eikä huomioi. Onneksi Alma on keksinyt siihen keinon, jolla kaikki joilla on vähänkään kuuloa (jäljellä) huomaa pikku-emännän. Alma nimittäin hakee tämän surullisen kuuluisan vinkulelun ja tulee meidän keskelle vinguttamaan sitä. Alma on treenannut melkoisia serenaadeja, joista myös naapurimme saavat varmasti nauttia.

Sohva olisi Alman mielestä hänen egollensa sopiva paikka ottaa rennosti. Harjotteluista huolimatta on neidin hyppy vielä vähän liian lyhyt, eikä vauhdin ottaminen huoneen toisesta päästäkään ole vielä tuottanut tulosta. Ainoana mahdollisuutena on siis vinkua niin kauan kunnes joku nostaa sohvalle. Jos sekään ei auta, on otettavat kovemmat panokset käyttöön. Alma päästää pelottavimman murinansa äiskälle, katsoo silmiin uhkaavasti ja haukahtaa kaiken päälle. Luulisi äitiä pelottavan... Vaan ei. Äiti ei anna periksi pikku-pirun vaatimuksille. Alman urheat murahdukset vaihtuvat pian epätoivoiseksi vinkumiseksi. Paras kokeilla vielä, jos epilepsiakohtauksen näytteleminen toimisi ja äiti ottaisi vauvan sohvalle. Jos sekään ei toimi, niin saa neiti sydänkohtauksen. Ainakin niin Alma yrittää vakuutella. Voi jos Alma tietäisikään, että Fanni on jo käyttänyt kaikki mäyräkoirien temput, eikä mikään näistä enää tepsi. Ja se jos mikä on Almasta epäreilua.

Mäyräkoiraa kiusataan

Alma osaa olla joskus aika hankala. Kuten olenkin kertonut aiemmin, niin ei Alma aina haluaisi mennä lenkille. Avomieheni tuli iltapissalta Alman kanssa ja ilmoitti, että naapurit varmasti soittavat eläinsuojeluviranomaisille. Naapurit olivat katsoneet kun Alma hihna pitkällä yritti päästä sisälle ja vinkui kuin viimeistä päivää. Neitiä ei kiinnostanut käydä pissalla ja kakalla kun ulkona satoi VETTÄ! Erik-reppana oli yrittänyt sievästi viedä Almaa pikku kävelylle, mutta Alma oli toista mieltä ja teeskenteli kuolevaa. Ei aina ole helppoa olla mäyräkoiran omistaja.

Meillä on myös opittu haukkumaan. Sitä tehdään neljän aikaan aamusta, kun haluttaisi päästä äiskän ja iskän viereen nukkumaan. Kun se ei toimi haetaan avuksi maailman äänekkäin vinkulelu (jonka Alma sai LAHJAKSI. Odotas vain Josse kun sinä saat lapsia/koiran/hamsterin niin lahjaksi tulee nokkahuilu). Ja kun SEKÄÄN ei toimi, niin sitten on aika tehdä ilkeyttä (koska selvästikään edelliset toiminnot eivät riitä). Eteisestä kuuluu kumisaappaiden laahausääniä ja lenkkareiden kopinaa. Siitäpä saat äiti. Ei aina ole helppoa olla mäyräkoira, jos omistaja on yhtä kovapäinen kuin koirakin.

Mäyräkoira isolla M:llä

Mikä saa isot miehet polvilleen ja lässyttämään kuin 2-vuotiaat? Alma. Erikin kaverit ringissä ihaili Almaa, joka kävi rapsuteltavana jokaisen karvaisen hevimiehen luona. Almahan rrrrakastaa kaikkea huomiota mitä sille jaetaan, ja nautti siis täysin rinnoin. Ja niin tekivät pojatkin...

Alma on alkanut tehdä melkoisia (mäyrä)koiruuksia. Se tietää selvästi mikä on kiellettyä, kuten verhojen repiminen. Sille ei vielä ole selvinnyt, miten äiti VOI TIETÄÄ mitä Alma pöydän alla tekee. Koska Alma on niin pieni, se ei vielä jaksa kantaa kenkiä yms "painavia" esineitä, paitsi... Äiskän crocsit. Ylpeänä sitten esitellään, että katso nyt miten vahva ja suuuuuri minä olen!

Kävelyillä käyminen osoittautuu usein jonkinlaiseksi haasteeksi. Alma tietää ettei äiti ole kovinkaan hyvä suunnistamaan ja siksi onkin tärkeää, että koti ei vaan vahingossakaan jää pois maastonakin horisontista! Mitä jos me ei löydetäkään enää kotiin?! Metsäpolulla kaikki huolet kuitenkin unohtuu ja Almasta kuoriutuu varsinainen erämäyris. Kaikki mahtavat hajut, mustikat sekä puolukat ja etenkin kaikki kivet ja juuret, jotka odottavat valloittamista!

Nyt sohvalla istuu väsynyt maailmanmatkaaja, joka hoitaa rapulaista "pappaa". Täytyyhän neidin ladata pattereita seuraavaan taisteluun äidin kanssa... Verhotkin selvästi kaipaa rökittämistä.

Alma- Herra Krokotiilin kauhu

Alma oli tänään toisen kerran elämässään yksin kotona. Jännityksellä avasin oven tullessani kotiin miettien mitähän kaikkea neiti onkaan keksinyt ja... Alma nukkui kiltisti omassa sängyssään. Vastaan tassutteli uninen maastonakki, jota ei paljon kiinnostanut missä äiti ja isi olivat olleet. Reipas Alma!

Almasta on mukava olla mukana kaikessa, siis kaikessa mitä äiti/iskä tekee. Kun joku istuu tietokoneella istuu neiti sylissä. Kun joku tiskaa astioita, haluaa Alma olla mukana auttamassa ja istuu lämmittämässä varpaita. Tai niin kuin nyt, Erik soittaa kitaraa ja Alma makoilee Erikin kaulalla ja kuuntelee musiikkia. No, onpahan Erikilläkin edes yksi fani.

Herra Krokotiili on Alman lempparilelu. Se on neitiä 10 kertaa suurempi (Ei sillä, että Alma sitä huomaisi. Hänhän on mielestään rottweilerin ja vasikan sekoitus). Ei ole helppoa olla Herra Krokotiili, sillä Alman vuoroin tappaa ja vuoroin ottaa sen väkisin. Dominan elkeitä pienestä pitäen. (Monet nartut nylkyttävät alistaakseen, joskaan en usko selityksen helpottavan Herran Krokotiilin hyväksikäytettyä mieltä.)

Niin, eikai tämä kirjoitus auta lopettaa muuten kuin sanomalla: Apua, meillä on mäyräkoira!

Hej!

Vajaa viikko sitten elämämme muuttui - taloon tuli mäyräkoira. Meillä kotona asustaa kaksi koiraa, joista toinen on mäyräkoira. Olin usein kertonut Fannin edesottamuksista ystävilleni, ja kun kerroin heille tulevasta perheenlisäyksestä oli reaktio vastaava: "Kaiken sen jälkeen mitä olet Fannista kertonut, en olisi ikinä uskonut, että otat mäyräkoiran". Niin.. Fanni kaikessa ihanuudessaan (ja etenkin kamaluudessaan) oli saanut minut koukkuun. Alma heti tullessaan on näyttänyt olevansa todellinen mäyräkoira: suuri ego pienessä paketissa. Neidin seikkailuja voi siis lukea täältä, ja todeta: Minä en ikinä, ikinä, ikinä hanki mäyräkoiraa.