Käytiin sitä meilläkin harjoittelemassa jäljestämistä eilen. Täällä Ruotsissa koe on paljon helpompi, lyhyempi ja muutenkin iisimpi järkkäillä. No, kuitenkin.. Kävimme siis Alman ja uusien mäykky-ystävien kanssa (pk kääpiöt) metsällä jälkeä harjoittelemassa.
Alku oli varsin lupaava, neiti huomasi heti, että jotakin herkkua siinä mättäällä on. Nokka ja häntä pitkällä viileteltiin menemään, selvästi juuri siinä jäljellä. Sitten Almaa rupesi kyllästyttämään ja metsän muut tuoksut ottivat vallan tytöstä. Eipä siinä auttanut sitten juuri mikään, Alma ei selvästi ymmärtänyt mitä sen hajun kanssa oikein pitäisi tehdä. No, loppujen lopuksi kuitenkin sorkka löytyi ja siitäkös iloa syntyikin! Alma oikein ylpeästi juoksi sorkka suussa esittelemään "kaatoaan" uusille kavereille.
Ensi viikosta ajattelin taas vähän reenailla, pitää vaan muistaa ostaa verta. Hyvä sinänsä, että Alman nokka toimii. Ehkä nyt kun se ymmärtää, että jäljen päässä on aarre, alkaa kiinnostus herätä!
Sehän on mennyt hienosti! Ei muuta kuin muutamat treenit lisää ja kokeisiin. Tuo nenän käyttäminen väsyttää varsin hyvin koiraa.
VastaaPoista