keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Alma A. Apatius.


Koiranpennun myötä monet asiat muuttuu. Lattialle läikyttyneet viinakset vaihtuvat pissalätäköihin, matot sanomalehden sivuihin, eikä vessaankaan pääse enää yksin. Yöllä pimeässä kompiessään tulee astuneeksi puruluiden, vinkulelujen ja pissalätäkön päälle ennen kuin pääsee keittiöön. Sohvalla syömisestä on turha uneksia, ellei halua herkkuleivän/sipsien/karkkipussin päätyvän parempiin suihin. Niin ja tosiaan, uusi sohvakin on saanut uuden ilmeen.

Mutta toisaalta. Kuka voisi koskaan olla yhtä onnellinen tullessasi kotiin koulusta/kaupasta/ viemästä roskia? Kenen huvittaville yrityksille hypätä sohvalle, tai kantaa itseään huomattavasti suurempia kenkiä voisi nauraa? Epilepsia- ja sydänkohtausesitykset kynsiä leikatessa tai vaikkapa tuhmuuksia kieltäessä on myös varsinaista viihdettä. Päivittäiset pusuttelut on rutiinia ja rakkauden osoituksia on turha yrittää kieltää.

Kukaan ei ole koskaan sanonut koiranpennun hoitamisen olevan helppoa, mutta kukapa haluaisi elämän helppoa olevankaan. Meillä ainakin nautitaan joka hetkestä täysillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti