Almaa ärsyttää, kun äiti ja iskä juttelee kahdestaan tai istuu koneilla, eikä huomioi. Onneksi Alma on keksinyt siihen keinon, jolla kaikki joilla on vähänkään kuuloa (jäljellä) huomaa pikku-emännän. Alma nimittäin hakee tämän surullisen kuuluisan vinkulelun ja tulee meidän keskelle vinguttamaan sitä. Alma on treenannut melkoisia serenaadeja, joista myös naapurimme saavat varmasti nauttia.
Sohva olisi Alman mielestä hänen egollensa sopiva paikka ottaa rennosti. Harjotteluista huolimatta on neidin hyppy vielä vähän liian lyhyt, eikä vauhdin ottaminen huoneen toisesta päästäkään ole vielä tuottanut tulosta. Ainoana mahdollisuutena on siis vinkua niin kauan kunnes joku nostaa sohvalle. Jos sekään ei auta, on otettavat kovemmat panokset käyttöön. Alma päästää pelottavimman murinansa äiskälle, katsoo silmiin uhkaavasti ja haukahtaa kaiken päälle. Luulisi äitiä pelottavan... Vaan ei. Äiti ei anna periksi pikku-pirun vaatimuksille. Alman urheat murahdukset vaihtuvat pian epätoivoiseksi vinkumiseksi. Paras kokeilla vielä, jos epilepsiakohtauksen näytteleminen toimisi ja äiti ottaisi vauvan sohvalle. Jos sekään ei toimi, niin saa neiti sydänkohtauksen. Ainakin niin Alma yrittää vakuutella. Voi jos Alma tietäisikään, että Fanni on jo käyttänyt kaikki mäyräkoirien temput, eikä mikään näistä enää tepsi. Ja se jos mikä on Almasta epäreilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti