sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kerrostalokyttääjä


Kun ulkona on ollut niin kamalan kylmä, eikä mukavuudenhaluiset mäyräkoirat siitä pidä, on keksittävä muuta tekemistä. Alman on tuijotettava ulos vuoronperään työhuoneen ja olohuoneen ikkunoista, että mitä outoja tyyppejä siellä hänen pihalla oikein kulkee. Neljännen kerroksen ikkunasta näkee hyvin ja kauas, eikä hetkeäkään voi hukata muihin puuhiin. Äidillä ja mäykyllä on vain välillä pieniä erimielisyyksiä siitä, että saako niille ohikulkijoille yrittää murista ja haukkua... Ja jos joku menee talomme alaovesta sisään, on pakko mennä oven taakse kuuntelemaan, josko ne olisivat ehkä tulossa meille kylään. Varsinainen vahti.

Onko muilla mäykyillä muuten tapana kiivetä suurten lumikinosten päälle? Alma on varsinainen kukkuloiden kuningas!

6 kommenttia:

  1. Minä olen omakotitalokyttääjä! Tiellä kulkee päivän mittaan lapsia, aikuisia, koiria ja autoja. Niille pitää joskus haukkua. Pihalla on myös lintulauta ja menen yleensä ikkunalaudalle seisomaan, että näen linnut paremmin. Muuten istun sohvan käsinojalla.

    VastaaPoista
  2. Samat vinkeet täällä myös! Ikkunanlaudalla on hyvä istua reteesti, ei tartte kurkotella!

    VastaaPoista
  3. Joo,ja onhan se hyvä että edes joku pitää jöötä tässä pihapiirissä!

    VastaaPoista
  4. Hyvä se on vähän pitää vahtia, pysyy kylä valvottuna, ja on ainakin joku joka tietää miten asiat menivät.

    Meillä kasattiin pihalle lumikökkö, että herrat saa juosta ja kirmata. Ihan turhaan, kyllähän ne sinne menee jos itse juoksen ensimmäisenä kukkulan kuningattareksi.

    VastaaPoista
  5. Haha, Alma mielellään kipaisee sinne kinoksen harjanteelle ja leikkii aikansa. Sitten alkaa tassuja palella ja o'ou, ei mitenkään pääse itse alas. Sitten pitää neiti hakea ja kantaa lämpimään!

    VastaaPoista