perjantai 5. maaliskuuta 2010

Todellinen METSÄlenkki

Olimme kävelemässä pururadalla ja huomasimme jotakin mielenkiintoista 10 metrin päässä meistä. Siellä oli kaksi suuren suurta hirveä katselemassa puuhiamme. Onneksi olimme pakanneet taskuun nakkeja, että irrallaan juokseva Almakin saatiin kiinni ENNEN kuin se huomasi hirvet. Almaa olisi kovasti kiinnostanut käydä hakemassa hirvipaistit näin perjantain kunniaksi. Vissiin kyllästyttää jo Royal Caninit. Näin kaupungin laidalla, metsän läheisyydessä, on ihana asua etenkin kun kuvioissa pyörii koira. Kuitenkin on tosiaan hyvä muistaa, että me emme todellakaan ole kulmakunnan kuninkaita, ei edes Alma. (Joskaan tietenkään Almalle tätä ei voi paljastaa, mäyräkoiran ego...)

6 kommenttia:

  1. Olisihan ne hirvet joutaneet pois kuljeskelemasta ;) Almalle olisikin riittänyt siitä ruokaa pitkäksi aikaa, ja ainahan se paisti maistuu omistajillekin. Tuo olisikin ollut hyvä kohde ensimmäiseksi kaadoksi, turha sitä on mistään pienestä riistasta aloittaa. Valitettavasti se vaan pitäisi saada ammuttua ja tuskimpa ihan pururadan tuntumassa niitäkään pääsee metsästämään.

    VastaaPoista
  2. Niin, Alma oli selvästi sitä mieltä, että pupupaistit ei riitä hänen egolle vaan se eka kaato on oltava ainakin 600+ kg. Vaan hyvä ettei käyny hakemassa, eihän se paisti olis edes pakastimeen mahtunu! ;D

    VastaaPoista
  3. Siinähän olisikin ollu egon pönkitystä kun tuollaisen olisi Alma napannut :)

    Meillä nuoruutensa voimissa seurakoira on yrittänyt eräätkin porot napata ja on se meille metsopaistiakin yrittänyt juoksemalla saada, siinäpä sitten itse kauhun sekaisin tuntein juossut pitkin metsiä kaksikon perässä :D Saas nähdä mitä tästä meidän juniorista tulee kun harakatkin tuppaa pelottamaan xD

    VastaaPoista
  4. Onneksi saitte hurjan metsästäjän kiinni. Olisi voinut tulla egoon kolhu, jos hirvet eivät olisikaan lähteneet karkuun! ;)

    VastaaPoista
  5. Sunan, ymmärrän yskän! Sitä on mukava juosta perässä sydän kurkussa;D

    Kyllä on apajat ja metsästäjä myös, ei sen puoleen! Onneksi ei karhut vielä ole hereillä sentään!

    VastaaPoista