Alma oli tänään toisen kerran elämässään yksin kotona. Jännityksellä avasin oven tullessani kotiin miettien mitähän kaikkea neiti onkaan keksinyt ja... Alma nukkui kiltisti omassa sängyssään. Vastaan tassutteli uninen maastonakki, jota ei paljon kiinnostanut missä äiti ja isi olivat olleet. Reipas Alma!
Almasta on mukava olla mukana kaikessa, siis kaikessa mitä äiti/iskä tekee. Kun joku istuu tietokoneella istuu neiti sylissä. Kun joku tiskaa astioita, haluaa Alma olla mukana auttamassa ja istuu lämmittämässä varpaita. Tai niin kuin nyt, Erik soittaa kitaraa ja Alma makoilee Erikin kaulalla ja kuuntelee musiikkia. No, onpahan Erikilläkin edes yksi fani.
Herra Krokotiili on Alman lempparilelu. Se on neitiä 10 kertaa suurempi (Ei sillä, että Alma sitä huomaisi. Hänhän on mielestään rottweilerin ja vasikan sekoitus). Ei ole helppoa olla Herra Krokotiili, sillä Alman vuoroin tappaa ja vuoroin ottaa sen väkisin. Dominan elkeitä pienestä pitäen. (Monet nartut nylkyttävät alistaakseen, joskaan en usko selityksen helpottavan Herran Krokotiilin hyväksikäytettyä mieltä.)
Niin, eikai tämä kirjoitus auta lopettaa muuten kuin sanomalla: Apua, meillä on mäyräkoira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti